Laulua

Viime päivinä on mielessä pyörinyt paljon kysymyksiä siitä, millainen osa musiikilla, tai lähinnä laulamisella pitäisi olla mun elämässä. Laulaminen on ollut mulle aina se juttu, mikä saa innostumaan elämästä ylipäätään. Laulukeikat tai vain hetket laulun parissa on pelastanut monia päiviä ja viikkoja viimeisten vuosien aikana. Koko ajan on ollut sellainen tunne, että sitä pitäisi saada lisää.

Se, mikä sai asiaa pohtimaan nyt ehkä entistä enemmän, oli viime viikonloppu. Lauantaina oli bändin keikka Wake Up:ssa ja sunnuntaina olimme kuuntelemassa veljen tuottaman levyn julkkaria. Lauantai oli hieman katastrofipäivä: ennen keikkaa melkein kaikki mahdollinen tuntui menevän pieleen. Veljen vaimo oli niin kipeänä, ettei päässyt paikalle lainkaan, veli oksensi aamupäivästä, itse olin flunssassa ja miksaajan kanssa ei mennyt yksiin sitten millään. No, kyllä siitä keikasta kuitenkin selvittiin, ja ihmiset tykkäsivät. 

Levyn julkkarista
©Via-music

Sunnuntain levyjulkkari oli upea! Veli oli tehnyt hienoa työtä levyn kanssa ja solisti Susan kuulosti hyvältä. Biisitkin olivat omaan makuuni. Levyä Susan - Kotiin päin saa täältä. Tunteet olivat pinnassa, monestakin syystä. Iloitsin veljeni ja Susanin puolesta, mutta samalla sieltä jostain syvältä nousivat kipeät ja alaspainetut haaveet. Olen haaveillut omasta levystä ihan pienestä asti. Välillä olen sen haaveen kuopannut lähes kokonaan ja välillä se on ollut enemmän pinnalla. Sunnuntain ja maanantain välinen yö menikin sitten siihen, että valvotin Joonasta itkullani. Onneksi mulla on mies, joka osaa tukee ja kannustaa oikealla tavalla. 

Nyt olen sitten päättänyt, että asioille pitää tehdä jotakin. Otan vastaan kaikki pienimmätkin laulujutut, jotta kokemusta saisi lisää. Keväällä olisi tarkoitus mennä laulutunneille, ehkäpä Ahjolassa olisi suht järkevät hinnat... Olen alkanut tehdä myös intervalli-, sointu- ym. harjoituksia koneella. Kai se on uskottava vanhaan viisauteen, että harjoitus tekee mestarin. =)