Joulukalenteri

Joulukalenteri pääsi tänään roikkumaan olohuoneeseen. Vähän meinasi tulla kiire sen kanssa, kun tilkkujen ompelu huopaan olikin yllättävän hidasta. Neuloin siis ensin 24 harmaata tilkkua, joihin ompelin numerot punaisella langalla. Tilkut ompelin käsin huopakankaalle. Haluaisin saada tuohon ylös vielä jonkin tekstin, mutten tiedä, miten se kannattaisi tehdä. Ideoita? =) Kangasvärit tuskin toimii huovalla kovin hyvin. Virkatusta nauhasta voisi saada kivan näköisen, mutta siinä on vähän turhan paljon hommaa, ainakin tähän hätään. Ja sen tietää, että jos jättää ens vuoteen, niin se jää kokonaan. =)

Laitan tytölle aina jotain pientä kivaa luukkuihin niin, että hän voi sen aamulla käydä katsomassa herättyään. Olen varannut esimerkiksi pieniä askeja, joissa on rusinoita tai kuivattuja hedelmiä, muumimagneetteja, tonttulakin ja kaikkea pientä krääsää. =) Saa nähdä tuleeko itku sitten, kun 25. päivänä ei enää löydykään luukusta mitään. 

Konserttia ja pakkaamista

Tänään oli laulukurssin konsertti, jossa mulla oli kaksi soololaulua ja lisäksi olin laulamassa taustoja useampaan kappaleeseen. Mulla oli tuossa hetki sitten pitkä flunssa, ja lauluääni ei ole vieläkään täysin palautunut sen jäljiltä. Oli siis vähän ikävä fiilis mennä laulamaan... Eikä se mitenkään erityisen hyvin tuntunut menevänkään, paitsi silloin kun sai laulaa korkeelta ja kovaa. ;) Matalat äänet kun katoaa mulla aina flunssan seurauksena kokonaan. Onneksi Joonas otti videolle pätkiä lauluista, eikä se sitten videolla kuulostanutkaan kovin pahalta. Taas muistutus siitä, ettei aina tarvitsisi olla niin kriittinen itseään kohtaan. =)

Laulaessa tulee aina niin järkeviä ilmeitä ;)

Lunta on nyt hehkutettu kaikkialla somessa, mutta onhan se vaan niin ihanaa! =) Oltiin tytön kanssa tänään pulkkailemassa ja oli niin valoisaa, vaikka kello oli jo lähempänä kahdeksaa illalla. Kyllä se mieli vain rauhoittuu näissä lumisissa maisemissa! Ulkoilu kyllä muuttui taas vaihteeksi hanskatappeluksi, ja lopulta tyttö valitti kylmiä sormia. Missähän iässä nuo tajuaa, että ilman hanskoja voi tulla kylmä?? ;)

Tämän viikon vapaahetket on käytetty lähinnä pakkaamiseen. Meiltä mitattiin nimittäin lisää kosteuksia alakerrasta, tällä kertaa makuuhuoneesta, ja remonttia on tiedossa. Itse olen jo hetken aikaa nukkunut yläkerran työhuoneessa patjalla, kun kosteus on tuntunut kurkussa. Nyt lähipäivinä olisi tarkoitus siirtää ihan sängytkin yläkertaan, mutta sitä ennen on vielä aika paljon tyhjentämistä, että ne saadaan sinne mahtumaan. Remontin tieltä pitää sitten tyhjentää melkein koko alakerta, joten pakkaamista on todellakin paljon! Onneksi pystytään viemään muuttokuormaa meidän tulevaan taloon valmiiksi. Tosin sielläkin ne on sitten vain tiellä, kun päästään joskus siellä aloittamaan remppaa... ;) Sinne ei nimittäin voida muuttaa ennen kuin osa rempasta on tehty. Ja remppaa ei päästä aloittamaan ennenkuin vanhasta on kaupat tehty. Sitä odotellessa siis... Tällä viikolla yksi ostajaehdokas oli sopinut välittäjän kanssa ajan tarjouksen tekemistä varten, mutta olikin sen sitten perunut. Höh :/

Kädentaitomessut 2015

Kävin tänään, ensimmäisenä messupäivänä, piipahtamassa Tampereen kädentaitomessuilla. Messut järjestettiin nyt 20. kertaa, ja näytteilleasettajia oli yli 700. Kyseessä onkin Euroopan suurimmat käsityömessut, ja kävijöitä odotetaan lähes 40000. Messut jatkuvat tämän viikonlopun ajan, joten vielä ehtii tutustumaan.

Itselleni nämä olivat ensimmäiset käsityömessut, joten sen suurempia odotuksia ei ollut. Olisin kuitenkin ehkä kaivannut enemmän käsityö- ja askarteluvinkkejä kuin mitä oli tarjolla. Toki kirjoja oli myynnissä aiheesta kuin aiheesta, ja ihailtavaa oli ainakin paljon! Tiukan aikataulun takia minulla ei valitettavasti ollut aikaa katsoa muotinäytöksiä tai muita ohjelmia.

Itselle tarttui mukaan muun muassa heijastava pipo, asu nukelle, lankoja ja pientä tilpehööriä tytön joulukalenteria varten. Enemmänkin olisi voinut ostaa, jos olisi osannut etukäteen suunnitella enemmän tulevia neuletöitä ja askarteluja. =) Muun muassa Novitalla ja Sinellillä oli paljon mielenkiintoisia tarjouksia.

Minna Suuronen Oy

Kupla Vintage Oy

Hassunhauska korut

Konstikas.fi. Tällä pöydällä oli kyllä aivan ihania puisia leluja ja pelejä.
Jos rahaa olisi ollut vähän enemmän, olisin varmaan sortunut ostamaan aika monta lelua. =)

Satuvintti Oy. Täältä tarttui mukaan itselle heijastinpipo ruusukuviolla. 

Vassuska. Pipityyny oli sopivan pieni tytön joulukalenteria varten. =)

Novita

Jaana Huhtanen Design. Tuotteet ovat merinovillasta tehtyjä, ja juhlavuoden kunniaksi Sibelius-teemalla.
Täältä tarttui mukaan yksi joululahja... =)

Operaatio Joulun Lapsi

Tehtiin tänään soluporukalla kuusi joulupakettia Euroopan köyhimmille lapsille Romaniaan ja Moldovaan. Operaatio Joulun Lapsi -keräys on ollut toiminnassa jo yli 20 vuotta, ja Patmos Lähetyssäätiö toimii täällä Suomen päässä koordinoijana. Jos et vielä ole pakannut omaa lahjaasi, niin vielä ehdit! Keräyspisteet ovat auki vielä kymmenen päivän ajan. Lue lisää täältä.

Sivuilla on tarkat ohjeet siitä, mitä pakettiin tulee laittaa: lelua, vaatetta, koulutarvikkeita ja muuta pientä hyödyllistä. Voit käydä katsomassa videoita siitä, miten iloiseksi lapset tulevat saadessaan paketin. Suurin osa paketin sisällöstä on sellaista tavaraa, jota suomalaislapsi pitää täysin itsestäänselvyytenä, mutta romanialaislapselle lämpimät sukat ovat todellinen lahja. 

Pahoittelen huonolaatuisia kuvia, eipä ollut kameraa mukana...

Isinpäivä

Tänään meillä vietettiin toista isänpäivää, tai isinpäivää. =) Tyttö pääsi taas aiemmin viikolla maalauspuuhiin, jotta saatiin tehtyä isille jotain pientä kivaa. Nyt tyttö muuten ymmärsi ensimmäistä kertaa vähän enemmän maalaamisen ideaa niin, ettei sormiväriä levitetty enää pääosin omalle iholle ja suoja-alustalle, vaan ihan oikeasti paperille. Myös käden kuvan hän osasi itse painaa paperiin, kun olin ensin auttanut värin levittämisessä kämmeneen. Näitä käden kuvia tehtiin useampiakin, kun kortteja piti saada isin lisäksi myös ukille, papalle ja isoisoisälle. Sormiväreillä tyttö koristeli myös autoharjan isille lahjaksi. Laitoin sitten itse lakan päälle, ettei väri leviäisi. 

Tänään nousin itse vähän aikaisemmin laittamaan aamiaista pöytään ennen kuin tytön kanssa "herätimme" Joonaksen. Tyttö oli innoissaan, kun sai itse mennä ojentamaan harjan isille. =) Kerrankin tuli syötyä aamiasta yhdessä pitkän kaavan mukaan, ja Joonas sai pekoninsa. :P Otimme kyllä vähän varaslähtöä isänpäivään jo eilen illalla, kun teki vähän liikaa mieli maistaa kakkua. ;) 

Iltapäivän vietimme mun vanhemmilla syöden ja pelaillen, ja samalla paeten joka viikkoista asuntonäyttöä. (Ei edelleenkään mitään valoa sillä rintamalla...) Tytöllä on nyt niin outo unirytmi, että päikkärit menevät pitkälle iltapäivään: tänään nukahdettiin kolmen aikaan. =) Jos sama rytmi jatkuu, niin sunnuntaisin ei näyttöjen takia voi olla kotona nukumassa jatkossakaan. Toivon kyllä, että rytmi vähän muuttuisi, kun eilenkin tyttö nukahti yöunille vasta yhdeltätoista. :/

Täällä mennään lujaa!

Meidän pikkuprinsessalla on ikää nyt 1v 7,5kk, ja sana 'vilkas' kuvaa häntä parhaiten. Joskus hän rauhoittuu muutamaksi minuutiksi rakentamaan duploilla tai katselemaan kirjaa, mutta yleensä hän on jatkuvassa liikkeessä, ja eteenpäin mennään juoksemalla. Muskari on nyt ainoa kodin ulkopuolinen harrastus, mutta eipä sielläkään paljon keskitytä siihen, mihin pitäisi. Tyttö ravaa muskarihuonetta ympäri ja kiipeilee pöydille. Jos esimerkiksi on tarkoitus soittaa rumpua, rumpu pitää kantaa keskelle huonetta ja aloittaa soittaminen vasta, kun muut lopettavat. Onhan se tylsää soittaa muiden kanssa yhtä aikaa. Tyttö ei siis tyydy ihan vähään huomioon. ;)

Sekalaisen riehumisen lisäksi tyttö rakastaa kirjoja. Aamulla ensimmäisenä pitää päästä vanhempien sänkyyn kirjojen kanssa, ja niitä katsellaan yhdessä ja yksin. Lukemista hän ei vielä jaksa kuunnella juuri yhtään, mutta kuvista pitää kertoa kaikenlaista, vähintään niitä asioita, mitä hän ei vielä itse osaa sanoa. Numerot ovat myös tärkeitä, ja jopa sivunumerot pitää muistaa kertoa. ;) Leluja ja muita tavaroita tyttö yrittää välillä itsekin laskea: "kaksi, kaksi, kaksi, viisi, kuusi." Ihan ei ole siis vielä kaikki numerot hallussa. ;)

Sitten kun muutamat kirjat on luettu, alkaa duploilla rakentelu, piirtäminen tai nuken hoitaminen. Duplojen kanssa tyttö usein viihtyy pitkiäkin aikoja, jos vieressä on aikuinen auttamassa. Kärsivällisyys loppuu kuitenkin yleensä aika nopeasti, jos joku palikka ei menekään oikealle paikalle. Duplotyttö ja -poika kulkevat välillä kädessä koko päivänkin ajan. Ihan viime aikoina leikkeihin on tullut lisää mielikuvitusta mukaan, kun esimerkiksi pehmoeläimet ovat alkaneet olla nälkäisiä ja janoisia. Mummilla ja papalla, missä leluvalikoima on suurempi, leikitään jo enemmän myös playmobil-hahmoilla ja muilla vähän isompien lasten leluilla. =) Ulkona parasta tekemistä on keinuminen, hiekkakakut ja pallon potkiminen. Lähipuiston vieressä on kenttä, jota tyttö juoksee päästä päähän palloa potkien.

Oma tahto tytöllä on kova. Ensimmäinen vastaus kysymyksiin on lähes aina "en", ihan vain varmuuden vuoksi. :D Jopa lastenohjelmiin vastaus on melko varmasti kieltävä, mutta kuitenkin tyttö saattaa olla innoissaan, jos laitan Pipsa-possua tulemaan. =) Pääasia, että on mielipide, ei väliä kuinka nopeasti se muuttuu. Useimmiten kuitenkin, jos yritän tehdä jotain, mitä tyttö ei halua, on edessä kunnon tappelu. Yllättävän paljon löytyy voimaa noin pienestä tytöstä...

Tyttö on myös jatkuvasti äänessä, mikä on tietenkin ihan positiivista ja normaalia. =) Sanoja hän ei kuitenkaan vielä yhdistä lauseiksi, vaan yksittäisiä sanoja toistetaan. Sanavarasto on jo aika laaja, enää ei puhuta kymmenistä vaan sadoista sanoista. Kolmitavuisista sanoista jää yleensä yksi konsonantti pois, esim. apina = apia, ja muutenkin joissain sanoissa jotkut kirjaimet vaihtavat paikkaansa. Mutta aika ymmärrettävästi tyttö kuitenkin puhuu.

Ruokailut on edelleen niitä päivän väsyttävimpiä hetkiä. Puurot tyttö antaa vielä syöttää, joten ne menee helposti ilman suuria sotkuja. Muuten sitten tyttö syö itse, ja ruokaa on kaikkialla. Vaatteet menee usein vaihtoon ruokailun jälkeen. Se on tietenkin ihan hyväksyttävää, jos sotku syntyy siitä, että ruokaa yritetään laittaa suuhun ja puolet putoaa matkalla. Mutta sitä jatkuvaa tahallista sotkemista ei vaan jaksa. Nesteet purskautetaan pöydälle / syliin / lattialle, ja perunat heitetään lattialle. Loppuukohan tämä kausi milloinkaan?? Syömistä on kuitenkin harjoiteltu jo sen verran monta kuukautta, että luulisi jo jotain osaavan... Tai no, osaahan se, jos ruokana on pizzaa, ranskalaisia tai munaa. Mutta joskus kai pitäisi syödä jotain muutakin?

Kaikesta sotkusta huolimatta, onhan se vaan kuitenkin niin ihana tyttö. <3 Ja mikä tärkeintä, luonteeltaan tosi iloinen. =) Tärkeimpiä ihmisiä vanhempien lisäksi on nyt mummu, ukki, mummi, pappa, Miika-eno, Jussi-eno ja Elina. Näistä kaikista puhutaan joka päivä. =)

Kuulumisia

Blogitauon aikana, ja vähän sitä ennenkin, on tapahtunut monenlaista. Eikä vähiten oman pään sisällä. Viimeinen puoli vuotta on nimittäin ollut monella tapaa pohdinnan aikaa. Siihen on mahtunut muun muassa oman ammatinvalinnan kyseenalaistamista ja pohdintaa, pari keskenmenoa, mummun kuolema ja oman talon ostosuunnitelmia. Varoituksen sana: jos et halua lukea raskasta tekstiä, voit lopettaa tähän. =)

Olen ammatiltani sosionomi (amk), mutta en ole valmistumisen jälkeen tehnyt niitä töitä vielä ollenkaan. Ennen amkia kokeilin muitakin opiskelupaikkoja, mutta mikään ei oikein kiinnostanut tarpeeksi. Sosiaalialaa päätin kokeilla sillä ajatuksella, että voisin tehdä työtä maahanmuuttajien keskuudessa. Koko opiskeluajan tiesin, ettei sosiaaliala ole ihan oma juttu, mutta halusin kuitenkin saada jonkun tutkinnon vietyä loppuun asti. Voi olla, että sosionomina voisi löytyä joku itselle mieluinenkin työpaikka, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole sellaista tullut vastaan. Eipä niitä töitä Pirkanmaalla muutenkaan ole juuri tarjolla. Silloin tällöin tulee hakuun yksi paikka, jota sitten hakee monta sataa sosionomia. =) Vastaanottokeskuksiin toki välillä haetaan työntekijöitä, mutta tässä tilanteessa kun suurin osa turvapaikanhakijoista on niitä miehiä, niin ei oikein nappaa.

Toisaalta tekisi mieli mennä töihin ja saada vähän uutta rytmiä elämään. Vielä viikko sitten olin oikeastaan ihan varma, etten kestäisi enää montaa viikkoa kotona. Tytöllä oli nimittäin sen sortin uhmajakso, ettei hirveästi naurattanut. ;) Tavaraa lensi ja kaikesta sai tapella. Nyt tilanne on kuitenkin vähän helpottanut, joten toivoa on taas jaksamisen suhteen. Ehkä haluan kuitenkin olla kotona vielä pidempään?

Mummu <3

2,5 vuotta sitten, kun päätimme, että nyt saisi lapsi tulla, ei mennyt kuin hetki siihen, että olin jo raskaana. Raskauskin eteni ongelmitta. Tästä syystä luotto oli aika kova, että jatkossakin asiat sujuisivat suunnitelmien mukaan. Seuraavan kerran tulin raskaaksi tämän vuoden huhtikuussa, ja olimme onnellisia uudesta tilanteesta. Seitsemännellä viikolla alkoivat sitten vuodot, jotka olivat merkki keskenmenosta. Suru oli kova. Ei sitä ollut osannut kuvitella etukäteen, miten koville se voi ottaa noinkin varhaisessa vaiheessa.

Toisesta keskenmenosta on aikaa vasta reilu kuukausi. Keskenmeno tapahtui samoilla viikoilla ja muutenkin täysin samalla tavalla. Oma suhtautuminen vain oli vähän erilaista, kun luotto raskauden etenemiseen ei ollut enää yhtä korkealla. Toisaalta toinen kerta oli helpompi, mutta toisaalta taas pieni epätoivo alkoi herätä: mistä syystä jo toinen kerta peräkkäin? Nyt alkaa olla taas elämä raiteillaan, ja toivo on palannut siihen, että jonain päivänä saamme vielä toisenkin lapsen. Vaikken ymmärräkään, miksi näin pitää käydä, niin tiedostan kuitenkin, että joskus tekee ihan hyvää, etteivät omat suunnitelmat toteudu.

Laulamassa mummun hautajaisissa

Mummuni pääsi taivaan kotiin kuukausi sitten. Hän oli ollut jo muutaman vuoden ajan täysin hoidettavassa kunnossa ja viimeiset kuukautensa hän vietti vanhainkodissa. Oli siis tiedossa, ettei mummulla ollut enää paljon aikaa jäljellä, mutta silti tuntuu, että kaikki tapahtui liian nopeasti. Mummu oli ihana ihminen, ja hän on ollut mielessä päivittäin. Hautajaiset auttoivat surutyössä, ja sen jälkeen on ollut onneksi helpompi palata arkeen. Ikävä on kuitenkin edelleen.

Kaiken tämän keskellä ollaan suunniteltu mummulan talon ostamista. Olemme asuneet nyt tässä rivarissa kohta kolme vuotta ja innolla odotamme pääsyä omakotitaloon. =) Isoisäni on asunut siellä vielä tähän asti, mutta nyt hän muuttaa sieltä viereiselle kadulle pienempään asuntoon. Remonttisuunnittelut ovat tuoneet mukavaa piristettä arkeen, vaikkei sekään ihan yksinkertaista ole ollut. =) Stressaavinta tässä on ehkä ollut oman asunnon myynti. Yritimme ensin kuukauden verran myydä itse, mutta nyt asunto on ollut jo kuukauden välittäjällä. Toivottavasti menee pian kaupaksi... "Uudessa" talossa on hommaa vuosiksi eteenpäin, mutta putket, keittiö ja olohuoneen pinnat pitää vähintään saada tehtyä ennen muuttoa. Remppaa pääsemme aloittamaan vasta, kun olemme saaneet oman myytyä pois alta. Näistä remppasuunnitelmista sitten jossain vaiheessa lisää... =)

Yllättävän seesteiseltä tuntuu elämä tällä hetkellä, vaikka paljon on tapahtunut, ja toisaalta myös paljon tapahtumassa. Viihdyn taas hyvin tytön kanssa kotona, ja toisaalta on omia harrastuksia, joihin saa välillä paeta. Balettitunti on yksi viikon kohokohdista. <3

Pipoa ja huivia pakkasia varten

Nyt saisi pakkaset tulla, kun sain valmiiksi tupsupipon ja tuubihuivin itselleni. Tosin juuri vilkaisin sääennusteita, jotka näyttivät kyllä kaikkea muuta kuin pakkasia... Käytin molempiin Pierre Cavallon Viima-lankaa, jota olin joskus aiemmin hamstrannut alennuksesta. Kaapista löytyi kolme kerää, jotka riittivät juuri ja juuri. =)  Kuvasta ei ehkä näy, mutta langassa on kivaa kimalletta. Pipon kuviointiin otin apuja täältä ja tuubihuivin tein kokonaan helmineuleella. 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!