Projektia erityisluokan kanssa

Tämän syksyn opettavaisin kurssi on ollut Osallisuutta edistävä projektityö. Saimme itse päättää kurssin sisällön eli suunnitella projektin. Ainoana kriteerinä oli osallisuuden edistäminen jollain taholla. Kaverin kanssa suunnittelimme ja toteutimme projektin eräälle erityisluokalle. Tarkoituksena oli käsitellä valitsemaamme satua sellaisten teemojen kautta, joita luokasta nousi esille. Keskustelujen ja pienten tehtävien pohjalta kävi ilmi, että kiusaaminen ja tunnilla meluaminen olivat suurimpia ongelmia kyseisellä luokalla. Päätimme siis puuttua niihin. 

Askartelimme roolikortit kaikkia rooleja varten,
jotta kaikkia vuorosanoja ei tarvinnut muistaa ulkoa.

Käyttämässämme afrikkalaisessa sadussa pääteemana oli antaminen. Kiusaaminen ja meluaminen oli kuitenkin helppo liittää tarinaan. Kävimme tapaamassa luokkaa yhteensä kuusi kertaa, joista viimeismmät kuluivat lähinnä näytelmän harjoittelemiseen. 

Kaksi opettavaisinta asiaa projektissa olivat ohjauksen suunnittelu sekä koulunkäyntiavustajan suhtautuminen erityislapsiin. Ohjauksesta saimme kantapään kautta oppia, miten tarkkaan jokainen vaihe tulee suunnitella etukäteen, kun ohjattavana on lapsia, joilla on jokin erityisdiagnoosi. Helposti tuudittautuu improvisaatioon, jota on tottunut aikaisemmin harjoittamaan. Tällaisella luokalla homma ei toiminutkaan ihan niin kuin olimme tottuneet. Lisäksi osa oppilaista tarvitsi jatkuvaa huomiointia. Toki suunnitelmatkin on tehty rikottaviksi, mutta ilman tarkkoja suunnitelmia olisimme olleet pulassa.

Samat kortit takapuolelta.

Meitä harmitti koko projektin ajan koulunkäyntiavustajan suhtautuminen lapsiin. Lapset kuulivat häneltä lähinnä huutoa ja huokailua. Näytti siltä, että hän olisi odottanut lapsilta vähintään samanlaista käytöstä kuin tavallisella luokalla olevilta oppilailta. Osa lapsista ei voinut käytökselleen mitään, mutta sai kuulla siitä kuitenkin jatkuvaa huutoa. Tämä luokka tarvitsi kyllä järjestystä ja kuriakin, mutta ei tavalla, jolla koulunkäyntiavustaja toimi. Opettajan toiminta sen sijaan oli kokemamme perusteella hyvää. Hän piti myös kovaa kuria ja korotti ääntäänkin usein. Opettajan huutaminen ei kuitenkaan kohdistunut vääriin asioihin, kuten koulunkäyntiavustajalla. Kahden erilaisen käytöksen ja kurinpidon vertaaminen teki hyvää meille. Vaikka toisen käytös suututti, laittoi se kuitenkin miettimään, miten itse voisi välttyä samoilta virheiltä. Kummiluokalle pidetyn esityksen jälkeen koitimme kehua oppilaita parhaamme mukaan.

Sittenkin kuvia =)

Sainpas sitten kuitenkin pelastettua vielä kuvat! Tässä siis lisäystä edelliseen postaukseen. Kaikki kuvat Jokakoti.fi.

Olohuone. Sängyn kohdalle tulee TV ja TV-taso,
joka on vielä ostamatta. Sohvat ikkunan eteen ja vasemmalle.

Keittiö. Kivat paneelit. Seinän väri on siedettävän rajoilla ;)

Yläkerran makuuhuone, josta tehdään työhuone.

Eteinen. Peilikaapit on kivat.

Yläkerran vessa. Varsinaista kodinhoitohuonetta ei ole,
mutta  onneksi  se on kuitenkin tässä ikään kuin yhdistettynä.

Ehkä asunnon paras paikka=) Takkahuone on avoin -
rappuset nousevat tuosta oikealta. Tykkään myös
tuosta harmaasta seinästä.Tähän tulee sitten ainakin säkkituoli!

Alakerran makuuhuone, johon tulee myös meidän sänkymme.
Vasemmalla ovi vaatehuoneeseen.

Pesuhuone. Suihkun kohdalla olevat seinälaatat ovat kiva yksityiskohta.

Sauna. Tumma puu on ihanaa =)

Kämppä!!!

Nyt se on sitten varmistunut! Muutto on tiedossa vuoden vaihteessa. Tässä välissä kohde ehti jo muuttumaan. Teimme edellisestä vaihtoehdosta muutaman tarjouksen, mutta hinta nousi sen verran korkeaksi, että päätimme hylätä sen. Olen kyllä tyytyväinen tähän päätökseen! Sen verran ihana koti on tiedossa =) Ristiriitaisia tunteita herättää seikka, että muutto on osittain paluuta teinivuosiin. Uusi asuntomme nimittäin sijaitsee lähes vanhempieni naapurissa, missä asuin 10-18-vuotiaana.

Kuvia ei valitettavasti löydy, kun myynti-ilmoituksetkin ovat ehtineet jo kadota netistä. Siispä täytyy tyytyä kuvailuun. Kyseessä on siis 2-kerroksinen rivari. Yläkerrassa, josta tullaan sisään, on keittiö, olohuone, makuuhuone (=työhuone), vessa+kodinhoitohuone ja vaatehuone. Olohuoneesta on käynti parvekkeelle. Portaat laskeutuvat takkahuoneeseen. Lisäksi alhaalta löytyy iso makuuhuone, vaatehuone sekä pesuhuone ja sauna. Takkahuoneesta on käynti terassille. Varsinaista pihaa ei ole, mutta ilta-auringon suuntaan olevat parveke ja terassi korvaavat sen ihan hyvin. =)

Pieniä vaikeuksia keskittyä kouluhommiin...

Neulomista

Olen pysynyt hyvin hereillä luennoilla, kun aina on ollut joku työ kädessä. Eilisiä vauvansukkia lukuunottamatta poncho oli viimeisin työni. Yleensä en katso mitään ohjeita, koska se vaatii liikaa kärsvällisyyttä ja toiseksi minulla on huonoja kokemuksia niistä. Tässä taas yksi sellainen. Katsoin ohjeesta vain mitat, en sen enempää. Siinä käskettiin tekemään kaksi kappaletta, molemmat 105x35cm. Tein työtä käskettyä.

Kun osat olivat valmiit, totesin, että ne ovat aivan liian pitkiä. A.) Poncho näyttäisi huonolta ja B.) se ei pysyisi päällä. Niinpä lyhensin kappaleita noin 20cm molempia. Ompelin osat yhteen vain todetakseni, että sama ongelma edelleen. Purin ompeleet ja lyhensin kappaleita vielä toiset 20cm. Vielä ompelu yhteen ja nyt näytti paremmalta.

Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen.

Opetus: älä koskaan noudata ohjeita!

Vierailu eslessuilla

Siitä asti, kun aloimme Joonaksen kanssa seurustella, on ollut puhetta, että pitäisi käydä seuroissa. Joonas on sieltä lähtöisin, joten kai se kuuluu ihan asiaan tietää, millaisesta taustasta puhutaan. Tähän päivään asti ollaan sitä vältelty, koska on mukamas ollut aina niin kiireiset viikonloput. Tänä viikonloppuna sattui olemaan Tampereen isot seurat, joten oli hyvä tilaisuus käydä tutustumassa paikkaan. Olimme tänä iltana sitten nuortenillassa. Menimme vähän myöhässä, koska emme tienneet, mihin aikaan seurat alkoivat. Jos joku minulle tuntematon sattuu tätä lukemaan, niin kerrottakoon, että havainnot on tehty helluntailaisen silmin ja yhden kerran kokemuksella! Älä siis ota mielipiteitäni ja nopeasti tehtyjä johtopäätöksiä liian vakavasti!!

Ensivaikutelma oli tämä: melkein kaikilla tytöillä oli huivit päässä ja vanhat miehet istuivat edessä pöydän takana puhumassa vakavista asioista. Aivan kuin olisi ollut meneillään paneelikeskustelu. Sillä erotuksella, että mistään ei keskusteltu. Saarnaaja saarnasi ja vieressä oleva tulkkasi englanniksi. Kolmatta miestä luulin kokouksen johtajaksi, mutta Joonas valisti, että kyseessä oli lukkari.  Saarnojen välissä hän kertoi, mikä virsi laulettiin seuraavaksi. Saarnoja näissä seuroissa oli kolme, joten keskellä istuva mies vaihtui pariin kertaan. Ensimmäistä puhujaa emme kuulleet.

Tiesin etukäteen, että huiveja käytetään jonkin verran, mutta oli lähes shokeeraavaa nähdä monen sadan joukko nuoria, jotka todella käyttivät huivia! Kun virallinen osuus oli ohi, huivit riisuttiin nopeasti. Itse olin sen verran valmistautunut iltaa varten, että housujen sijasta päällä oli hame ja hyvin vähän meikkiä naamassa. Vasta vähän ajan päästä huomasin, että kenelläkään tytöistä ei ollut hiukset auki eikä ainuttakaan korua. Näiden suhteen olin siis vääräoppinen.

Oli mielenkiintoista, että vanhat miehet saarnasivat nuortenillassa. Ensimmäinen puhe oli kuulemma ollut seurustelusta. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla, mitä lestadiolaismiehellä oli asiasta sanottavana. Toisen saarnaajan saarnasta en juuri muista mitään. Perusasiaa lessumaiseen tapaan kiedottuna. Asian sisältö oli  tutunkuuloista, mutta sanavalinnat ja puhetapa oli outoa.

Kolmas saarna olikin sitten jo aivan eri maata. Oli jännä kuulla, millä tavalla sanaa kristillisyys käytettiin. Se vahvisti ennakkoluulojani vahvasti uskonnollisesta liikkeestä. Tiesin, että esittävää musiikkia pidettiin paheksuttavana, mutta olin silti ihmeissäni siitä, miten suoraan saarnaaja puhui asiasta. "Älkää hyvät nuoret menkö koskaan mukaan kuorotoimintaan" oli lause, joka hätkähdytti. Asiasta keskusteltuaan muiden saarnajien kanssa, tämä kyseinen puhuja oli tullut siihen tulokseen, että kuorotoiminta on pahasta. Perusteluita ei tietenkään kerrottu.

Saarnaajat eivät jättäneet mitään nuorten pohdittavaksi, vaan saarnasivat kaiken puhtaina totuuksina. Koko illasta jäi muutenkin sellainen tuntemus, että nuorten ajattelukykyä ja osaamista ei liikaa arvosteta. En sitten tiedä, ovatko saarnat samanlaisia niissä seuroissa, jotka eivät ole erityisesti nuorille suunnattuja. Ehkä suorapuheisuus ja selkeät säännöt antavat tietynlaista turvaa varsinkin nuorille? Varhaisnuoret yleensäkin kaipaavat usein selkeitä totuuksia ja sääntöjä, joihin voi luottaa. Tässä mentiin kuitenkin mielestäni hieman liian pitkälle.

Enemmänkin olisi tekstiä ensikertalaisen havainnoista syntynyt, mutta jätetään nyt tällä kertaa tähän. Kaikista negatiivisista mielipiteistäni huolimatta arvostan kuitenkin sitä yhteisöllisyyttä, joka liikkeessä näyttäytyy. Ehkä se on osittain juuri kaikkien tiukkojen sääntöjen tulosta: ihmisten täytyy tukeutua toisiinsa.


P.S. Asuntokaupat jatkuvat edelleen! Olemme tehneet jo kaksi tarjousta ykköskohteestamme, mutta taas tänään tuli korottava tarjous muualta. Ehkä vielä kerran täytyy tarjota =) Sen verran olemme nyt katselleet asuntoja, että ykkösvaihtoehto kirkastuu vain päivittäin...

Kämppää, stemmoja ja koulua

Aikaa onkin kulunut vähän enemmän... tällä aikaa ollaan muun muassa puuhailtu kämpän ostamista. Eilen jätettiin tarjous yhdestä rivarikolmiosta ja nyt sitten jännitetään, miten käy! Kahta kämppää käytiin katsomassa, joista tämä oli sitten se jälkimmäinen. Oikeastaan, hätäisiä kun aina ollaan, bongattiin tämä kämppä juuri, kun olimme laittamassa tarjousta ensimmäisestä. Onneksi ymmärsimme tällä kertaa hidastaa siinä kohtaa, koska tämä jälkimmäinen oli selkeästi parempi. Jos tarjous menee läpi, on muutto edessä vuoden vaihteessa! Onneksi uusi asunto ei olisi kaukana, vain pari kilometria nykyisestä.  Uudessa kämpässä olisi muun muassa ihana takka ja käytännöllinen kodinhoitohuone. =)

Mahdollisen tulevan kämpän olkkaria

Toinen asia, jota tässä koulun lisäksi olen puuhaillut, on kuorostemmat. Lupauduin vetämään kuoroa seurakunnan nuorten joulujuhlassa. Olen siis nyt kerännyt kuorolaisia ja tehnyt stemmoja. Joidenkin laulujen kanssa olen paininut enemmän kuin olisin etukäteen uskonut, mutta onneksi joku laulu sitten sujui vähän paremminkin. Kokemusta asiasta ei ole juuri lainkaan... =) Viikon päästä on ensimmäiset harjoitukset, joten siihen asti on vielä aikaa säätää. Toisaalta tämä kuorojuttu on stressannut aika paljon, mutta toisaalta se on myös ollut positiivinen haaste.

Aikaisemmin mainitsin jossain tekstissä lyhyesti meidän koulun tilanteesta. Sitä en viitsi täällä liikaa avata, mutta tilanne on edelleen kaoottinen, ehkä jopa huonompi kuin aikaisemmin. Opettajien sairaslomat sen kuin jatkuvat ja meillä ei siis ole tarpeeksi opetusta. Mielenkiintoista on se, että meille opiskelijoille yritetään sysätä vastuu opetuksen järjestämisestä.  Esimerkiksi tänään saimme sähköpostia, jossa pyydettiin avaamaan yhden kurssin sisältöä, jotta sijaisen hakkiminen olisi helpompaa. Viikottain tulee tilanteita, joissa opiskelijoiden rooli ja vastuu yritetään nähdä jonain muuna kuin sen tulisi olla. Opiskelijoiden vastuulla on tehdä annetut tehtävät, jotka opettajat määrittävät. Olemme huolissamme valmistumisestamme: voiko kukaan meistä valmistua ajoissa, jos meille ei tarjota tutkintoon kuuluvia kursseja? Toisaalta yritämme myös pitää itse mielessä sen oman roolimme: ei ole opiskelijoiden tehtävä huolehtia opetuksen järjestämisestä. Olemmekin sitä mieltä, että jos kursseja ei järjestetä, täytyy opintopisteiden sitten ilmaantua ikään kuin tyhjästä. Jos luvataan, että tutkinto kestää 3,5 vuotta, niin vaadimme, että siinä ajassa sen myös voi suorittaa!