Reilu viikko takana

Pikkuprinsessan syntymästä on nyt aikaa viikko ja päivä. Nopeesti on mennyt päivät. Ehkä siitäkin syystä, että meidän aamu alkaa vasta kahden ja neljän välillä iltapäivällä. ;) Huonosti nukutun yön jälkeen on kiva jatkaa unia vähän pitempään... Viime "yönä" päästiin oikeasti nukkumaan aamulla joskus ennen kymmentä. Ensimmäiset yöt kotona meni vähän paremmin, mutta nyt imetyshaasteiden takia on sitten menty takapakkia.

Mun tekemä haalari oli sittenkin sopivan kokoinen, vaikka pelkäsinkin, että olis liian pieni. =)
Vähän väärän värinen tytölle, mutta ei kai se haittaa... ;)

Potilashotellissa kätilö katsoi, että imuote olisi ollut oikea, mutta eihän se sitä ollut. Itse en silloin vielä ollut asioista selvillä, joten luotin tietenkin sokeasti kätilön sanaan. Ei ihme, että imetys oli todella kivuliasta ja vastenmielistä. Pari päivää sitten soitettiin yhdelle imetystukihenkilölle, joka osasi antaa joitain hyviä vinkkejä. Lisäksi oon lueskellut paljon erilaisia sivustoja imetykseen liittyen. Nyt tiedän, mikä on ollut vialla ja parempaan suuntaan ollaan jo päästy. Yleensä imetys on kuitenkin edelleen hermoja raastavaa, kun vauva ei meinaa saada oikeaa otetta. Tekee pahaa, kun joutuu huudattamaan nälkäistä vauvaa. Mutta ei sitä oikein voi enää antaa väärinkään imeä. Monissa ohjeistuksissa sanotaan, että imetys pitäisi aloittaa siinä vaiheessa, kun vauva ei vielä ole hermostunut. Mutta jos sattuu oleen temperamenttia hieman enemmän, niin hermostuminen käy hyvin nopeasti. ;) Kaikesta huolimatta vauva on onneksi saanut tarpeeksi ruokaa, eikä ole siitä tarvinnut olla huolissaan.

Vaikka meitä on kaksi tässä kotona hoitamassa vauvaa ja tekemässä kotihommia, niin tuntuu, ettei aikaa silti riitä mihinkään ylimääräiseen. Onneksi isi on vielä tän ja seuraavan viikon kotona. Tällä hetkellä tuntuu hurjalta, että miten sitä jatkossa pärjää päivät yksin vauvan kanssa, mutta eiköhän se tästä helpotu, jos vaan saisi tuon imetyksen toimimaan paremmin. Ja toisaalta ainakin tähän asti pikkuinen on nukkunut tosi hyvin aamupäivät.

On se prinsessa vaan kuitenkin maailman suloisin otus. <3 Perjantaina nähtiin ensimmäiset hymyt ja sen jälkeen niitä onkin ollut aika usein. =) Vaikka välillä on epätoivoisia hetkiä imetyksen parissa, niin kyllä ne suloiset kasvot ja pikkuiset varpaat kuitenkin aina palkitsevat. =)

Odotus palkittu

Sunnuntai-iltana pitkä odotus palkittiin, kun pikkuprinsessa syntyi mitoin 3515g ja 50cm. Oikein sopivan kokoinen siis. =) Pikkuinen pitää kiireisenä, joten täytyy kirjoitella enemmän joku toinen päivä. Tänään on unihetket jääneet aika vähälle. :/ Ensivaikutelma on, ettei tyttö ole kuitenkaan sieltä hankalimmasta päästä... =)

Jospa kohta...

Oon jo pitempään katsellut kelloja ja miettinyt, että osaisinko käyttää sellaista. Synttärilahjaksi sitten pyysin rannekelloa. Meni kyllä hetki aikaa ennen kuin se oikea löytyi. Mutta nyt oon tyytyväinen kellon omistaja. ;)

Tänään on laskettu päivä... Sen kunniaksi supisteluja on ollut vähän enemmän, mutta ei lähellekään säännöllisesti. Että eipä taida pikkuinen olla täsmällinen syntymäpäivässään, vaikka niin olinkin kovasti toivonut. ;) Parit mahakuvat otettiin vielä tältä päivältä. Ei jaksanut peitellä jättimäisiä silmäpusseja tai muutenkaan siistiytyä, joten pelkkä maha pääsi tällä kertaa kuvaan. 

Tekemistä on nyt riittänyt ihan mukavasti, kun Joonaskin jäi jo lomalle. Lisäksi tein tänään ekaa kertaa elämässäni ihan oikeaoppista lasagnea. Onnistui hyvin! =) Ja tuli kyllä syötyäkin kunnolla... ;) Oon aika huonosti toteuttanut erästä neuvoa, jonka luin hetki sitten: 

"Jos vauva ei halua syntyä, on vain lopetettava sen ruokkiminen. 

Kyllä se ulos tulee, kun sille tulee nälkä."

Lainaus on kirjasta nimeltä Lasten ajatuksia vauvojen saamisesta. Siellä on paljon muitakin mielenkiintoisia neuvoja, kuten:

"Jos vauva ei halua syntyä, voi ostaa koiran. Se ainakin haluaa ulos."

Oon tässä opetellut myös tekeen isoäidin neliöitä, ja aloin tehdä niistä päiväpeittoa pinnasänkyyn. Tosin neliöitä puuttuu vielä lähemmäs sata, että ei se ihan heti valmistu. ;)

Neulemekko vauvalle

Sain eilen valmiiksi neulemekon, jota oon tässä viime aikoina väsäilly silloin tällöin. En löytänyt mitään valmista ohjetta, joka olisi ollut tarpeeksi helppo, joten tein sitten alusta loppuun ihan oman pääni mukaan. :P Siitä seurauksena jouduin purkamaan aikas paljon, kun leveys ei ollut aluksi riittävä. Nyt uskoisin sen kuitenkin olevan hyvän kokoinen kaikin puolin. Mekko on varmaankin kokoa 56-62. Tunikana saattaa mennä jopa pidempäänkin, koska materiaali on todella venyvää. Lankana käytin Novitan hattaraa, joka oli kyllä haastaavaa neulottavaa. Silmukoita kun on vaikea erottaa toisistaan. 

Koristeeksi innoistuin virkkaamaan kukkia. Vähän piti ensin kokeilla, että mitenkäs sellaisia tehdäänkään, kun en ollut aikaisemmin yrittänyt. Ihan kivoja niistä kuitenkin tuli!

Viikko laskettuun

Täällä sitä edelleen ootellaan... Pari edellistä yötä oon nukkunut paremmin, joten elämä on ollut vähän helpompaa. Sunnuntai oli kunnon supistelupäivä, ja ehdin jo vähän iloita. ;) Mutta eilen ei sitten supistellut enää juuri lainkaan muuten kuin kävellessä. Tänään tuli täyteen 39 viikkoa, eli tasan viikko olisi laskettuun aikaan.

Odotusajan kuvat tulivat tuossa pari päivää sitten, joten tässä vähän niitä... Näissä oli rv 35+4. Sen jälkeen ei ole itsekään tullut otettua enää mahakuvia, vaikka muutosta on kyllä tapahtunut aika reilusti. ;) Painoakin on tullut sen verran paljon, että jos pikkuinen ei nyt tässä kohta synny, niin 20 kilon raja saattaa mennä rikki. :/

Pakko vähän hehkuttaa leffoja, joita katsottiin viikonloppuna. Käytiin joskus viime vuonna teatterissa katsomassa trilogian kolmas osa, Before Midnight. Meni vähän väärässä järjestyksessä, mutta eipä se haitannut. Nyt katsottiin kaksi ensimmäistä osaa eli Before Sunrise ja Before Sunset. Mun ja Joonaksen leffamaut eivät pahemmin kohtaa, mutta välillä löytyy tällaisia helmiä, joista molemmat oikeasti tykkäävät. Lisäksi kaikki kolme leffaa ovat imdb:ssä 8,1. Eli joku muukin näistä on tykännyt. ;) Jännää näissä on se, että ne on tehty isolla aikavälillä, sillä valmistumisvuodet ovat 1995, 2004 ja 2013. Ja samat näyttelijät tietenkin kaikissa kolmessa. Suosittelen! =)

Turhautunut odottaja täällä hei

Täällä on yksi nainen, joka ei jaksaisi odottaa synnyttämään lähtöä enää päivääkään... Ja tunne vain voimistuu aina, kun joku paikka on pahemmin kipeä tai menee pitempään niin, ettei saa tarpeeksi happea ja huimaus on kovaa. Tänään(kin) oli tarkoitus nukkua pitkään, mutta minkäs teet, kun lonkat on niin kipeinä, ettei makaamisesta vain tule mitään. Ja särkylääkkeistä ei ole mitään apua.

Enää en ole edes yrittänyt kehitellä itselleni sen kummempaa ohjelmaa päiville, vaikka telkkarin edessä istuminen onkin aikas turhauttavaa. Onneks elisa-boksissa on vielä reilusti leffoja tallennettuna ja kirjastostakin olen lainannut lisää. Telkkarissa on sekin huono puoli, että herkkuja tulee syötyä ihan liikaa. Jotainhan siinä on samalla tehtävä... Koitan käydä joka päivä vähän ulkona kävelemässä, mutta eipä sekään ihan aina onnistu huimauksen takia. Liitoskivutkin on kovia, mutta ne yleensä helpottaa, kun on hetken kävellyt. (Ja tulee tietenkin pahempina takaisin, kun palaa kävelyltä...)

Sairaalakassit on valmiiksi pakattuina ja kaikki muutenkin ihan valmista, enää se yksi puuttuu. Tai oikeestaan meillä on erikseen sairaalakassi ja hotellikassi siinä toivossa, että päästäis potilashotelliin. Saa sitten nähdä, miten käy... Hotellipaikkoja lisättiin taas tän kuun alussa, joten siitä sen kai ei pitäisi olla kiinni. Pitää vain toivoa, että synnytyksessä menee kaikki hyvin.

Tässä yksi päivä harjoiteltiin Joonaksen kanssa kantoliinan sitomista. Se oli aika jännää puuhaa. Kyllä se lopulta ihan hyvin onnistui, mutta en tiedä, mikä on tilanne sitten, kun vieressä onkin oikeasti se kärsimätön pikkuinen. ;)

Blogin päivitystäkin olen koko ajan siirtänyt eteenpäin, kun tuntuu, ettei oikein ole mitään järkevää asiaa, kaikkea tätä valitusta lukuunottamatta. ;) Pahimmassa tapauksessa tässä on vielä melkein kuukausi jäljellä, mutta niin pessimistisesti en halua ajatella. Eilen tuli täyteen 38 viikkoa, joten periaatteessa se voisi syntyä vaikka huomenna... Merkkejä ei kyllä hirveästi ole näkyvissä, silloin tällöin pientä supistelua vain. Viimeksi neuvolassa terkka kyllä totesi, että vauva on alhaalla, muttei kuitenkaan antanut mitään sen suurempia toiveita.