Albaniassa pikkuprinsessan kanssa

Viikko sitten palasimme Albaniasta, ja lupasin tehdä reissusta oman juttunsa. Olen kyllä nykyään todella huono kirjoittamaan, mutta tässä se nyt tulee lyhykäisyydessään. Kuvatkin ovat lähinnä kännykkäkameralla otettuja... :/

Matka alkaa

Vauvan kanssa matkustaminen maahan, josta ei juurikaan tiennyt mitään etukäteen, jännitti aika paljon. Asiaa helpotti vähän onneksi se, että meitä oli kaksi vauvaperhettä reissaamassa. Ei siis tarvinnut jännittää ja huolehtia yksin. ;) Reissu kesti matkoineen yhdeksän päivää.

Asuinalue, jossa lähinnä suurlähettiläiden asuntoja

Meillä ei ollut koneessa vauvoille omia paikkoja, joten emme saaneet myöskään turvakaukaloita matkustamon puolelle. Matkarattaita saimme onneksi pitää portille asti, ja ne olivat käytössä myös välipysähdyksellä Istanbulissa. Lennot menivät ihan hyvin, vaikka välillä vähän huudettiinkin. Yksi kakkavaippa jouduttiin vain vaihtamaan sylissä. ;) Tulomatkan pidemmällä lennolla kone ei ollut ihan täysi, ja meidän vieressämme oli yksi tyhjä paikka. Se helpotti matkantekoa huomattavasti.

Pikkuprinsessa himoitsee paistettua jäätelöä

Perillä meillä oli hyvä majapaikka raamattukoululta. Molemmilla perheillä oli omat kaksiohuoneistot ilmastoinnilla. Prinsessa nukkui meidän sängyn vieressä matkalaukussa. ;) Laukkusänky toimi todella hyvin, vaikka näyttikin vähän ahtaalta. Siellä nukuttiin kuitenkin paremmin kuin kotona!

Päätarkoitus meidän reissulle oli järjestää paikallisten kanssa lasten päiväleiri. Leiri kesti neljä päivää, ja oli joka päivä eri paikassa. Yksi päivä oli meren rannalla. =) Leiri onnistui hyvin, ja lapset tykkäsivät. Itse en tosin aina innostunut leiriläisten huomionosoituksista pikkuprinsessaa kohtaan. Vähempikin olisi riittänyt. ;) Ilmeisesti pikkuinen kuitenkin säästyi pahemmilta pöpöiltä.

Opetettiin paikallisille mölkkyä

Nämä asiat jäivät päällimmäisenä mieleen Albaniasta:

PALJON vuoria

maisemat muutenkin upeita

liikenne kaoottista

kieli vaikeaa

ihmiset ystävällisiä

todella roskaista

Euroopan korruptoitunein maa

lehmiä ja lampaita kulki miten sattuu joka puolella

mukavan lämmintä: viikon aikana lämpötila oli 28-34 astetta

5 kk

Sunnuntai-iltana palattiin reissusta. Tarkoitus olisi tehdä siitä ihan oma postaus myöhemmin, jos vain saan aikaiseksi. =) Yli kolmenkymmenen asteen lämmöstä ei ollut erityisen mukava palata tänne kolmeentoista asteeseen. Auringosta sateeseen. Pikkuprinsessa oli kyllä innoissaan kotiin paluusta. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt pikkuista niin innoissaan. Vaikka kyllä hän reissussakin viihtyi, ei ollut valittamista. 

Reissussa prinsessa nukahti jo puoli yhdeksän aikaan ja heräsi useimmiten puoli kahdeksan, välillä aikaisemminkin. Aikaeroa on tunti, joten Suomeen aikaan nukahtaminen oli siis puoli kymmeneltä. Toivoin, että sama rytmi olisi jatkunut Suomessakin, mutta toistaiseksi ei olla ihan siihen päästy. Tänään pikkuinen heräsi vasta puoli kymmenen jälkeen, enkä viitsinyt väkisin herätellä aikaisemminkaan. Positiivista on kuitenkin, että nyt viileässä ilmassa päikkärit maistuvat ulkona! Nyt on nukuttu jo tunti pihalla ja vielä jatkuu! 

Reissun aikana tuli 5kk täyteen, ja eilen oli sitten neuvola. Piikkiä tuli. Huuto ei onneksi jatkunut pitkään, ja loppupäiväkin meni ihan tyytyväisissä merkeissä. Kasvukäyrät olivat vähän tippuneet. Pituutta oli 66,6 cm ja painoa 6820 g. Ihan hyvissä lukemissa siis kuitenkin mennään edelleen. =)

Eilen maisteltiin ensimmäistä kertaa perunaa. Ilmeet kertoivat, ettei maku ollut ihan mieleinen. ;) Tänäänkään ei vielä mennyt paljon alas asti, ehkä vajaa teelusikallinen. Hiljaa hyvä tulee. ;) Pari päivää vielä perunaa ja sitten kokeillaan porkkanaa. Jos se vaikka maistuisi vähän paremmin...

Tällä hetkellä pikkuinen tykkää eniten keinutella edes takaisin konttausasennossa, olla isin lentokoneessa (jalkojen päällä) ja polskutella vedessä. =)

Kuulumisia

Viime viikolla me saatiin Joonaksen kanssa norovirus. Ei ollut kovin mukavaa... Mä oksensin ensin yhden yön ja Joonas aloitti sitten päivällä. Aikas heikossa kunnossa oltiin molemmat. Maitokaan ei tietenkään noussut ihan normaaliin tapaan, kun mulla ei hetkeen pysynyt mikään sisällä. Hetken aikaa oli aika kuiva olo, kun ulos tuli paljon enemmän nestettä, mitä meni sisään. Imetys ei ainakaan yhtään helpottanut asiaa. ;) Onneksi tauti meni kuitenkin aika nopeasti ohi eikä tarttenut lähteä mihinkään sairaalaan. Hetkellisesti mun paino laski sen verran alas, ettei vaaka oo näyttänyt samoja lukemia yli kymmeneen vuoteen. 

On siis helppo päätellä, että ne viimeisetkin raskauskilot on siis todellakin lähteneet. ;) Mä kyllä ihan nautin tästä, kun saa herkutella eikä se näy numeroissa. Meinaa vaan sitten usein vähän unohtua se monipuolinen syöminen... Mutta joka tapauksessa ihan kivaa tää täysimetys vielä. En tiiä, miten sitä sitten oppii syömään vähemmän ja terveellisemmin, kun imetys alkaa vähenemään. ;) Sitten vielä tähän vaiheeseen liittyen on yks juttu, mistä en todellakaan nauti! Nimittäin hiustenlähtö. Niitä lähtee kerralla ihan suunnattomia määriä. Hiustenpesun jälkeen ei tekis mieli vetää kädellä hiuksia kuivaks ollenkaan, kun käteen jää niin isoja hiustukkoja. Niitä on koko kämppä täynnä riippumatta siitä, kuinka usein siivoaa. Kai se on vain hyväksyttävä.

Pikkuprinsessa menee jo lujaa. Nyt harjoitellaan konttausasentoa, mutta eteenpäin mennään kuitenkin vielä ryömien. Kaikki johdot kiinnostaa tietenkin eniten, ja yleensäkin kaikki kielletty. Onneksi omien lelujen kanssakin viihdytään kuitenkin jonkin aikaa. Tällä hetkellä lempparina on puruetana. Pari hammasta on ollut näkyvissä jo ehkä kuukauden verran, mutta eipä ne ole vieläkään puhjenneet. Sitä ootellessa. =)

Nyt ollaan muuten luovuttu jo tuosta vaunukopasta, koska siinä viihtyminen on ihan nollassa. Oma liikkuminenkin on jäänyt kokonaan pois, kun tyttö ei ole viihtynyt vaunuissa. Rattaissa mennään nyt puoli-istuvassa asennossa, tiukasti vöissä kiinni. =) Kovasti ootellaan neuvolasta lupaa, että sais alkaa oikeasti istua. Kyllähän neiti jo itse vetää itsensä istumaan, jos on laitettu puoli-istuvaan asentoon. Mutta vielä pitäis kai kuitenkin jaksaa odottaa...

Neidin vaatekaappi meni pari päivää sitten uusiksi. Laitoin pois pienet vaatteet ja tilalle tuli koot 68 ja 74. Osa 62-senttisistä kyllä jäi vielä. Suurin osa äitiyspakkauksen vaatteista meni pois käyttämättöminä. ;) Mutta se oli kyllä ihan arvattavissakin... Sen sijaan kaikkia muita uusia (tai siis muilta saatuja käytettyjä) vaatteita fiilistelin pitkään. Miten vauvanvaatteet voikin olla niiiin ihania! ;) Erityisesti rakastuin yhteen muumiyöpukuun, jossa on vaaleanpunaista ja mustaa. Syötävän ihana! :P

Päikkärit: harvinaista herkkua nykyään!

Lauantaina lähdetään Albaniaan aktioon toisen vauvaperheen kanssa. Mennään sinne pitämään lasten päiväleiriä ja pidetään ohjelmaa parissa kokouksessa seurakunnassa. Suunniteltavaa on ollut aika paljon sekä itse ohjelmissa että myös ihan käytännön matkustusta ajatellen. Vauvojen takia on pitänyt suunnitella monet asiat vähän tarkempaan. =) Loppujen lopuksi ei sitten hommattu matkasänkyä ollenkaan, vaan laitetaan pikkuinen matkalaukkuun nukkumaan. ;) Laukun pohjalle vain peittoa pehmusteeksi ja tyttö sinne. Ensi yönä olisi tarkoitus kokeilla, miten uni maistuu laukussa.

Meillä siis helteet vain jatkuvat. Tiranassa länpötilat ovat 30 asteen tienoilla. Reissun alkupäivinä lämpötila saattaa olla jopa alle 30, mutta loppuajan lukemat ovat ennusteiden mukaan sitten reilusti yli sen 30 asteen. Toivottavasti vauvat pärjää!! Majapaikassa on onneksi ilmastointi, joten öiden kanssa ei pitäisi olla ongelmaa. Leiri pidetään sitten kuitenkin lähinnä ulkosalla, joten kuumia päiviä on tiedossa...

Tein prinsessan ensimmäiselle pöllölle kaverin. Uusi lelu otettiin hyvin vastaan. =)

Sukua julkkikselle!

Eilen oltiin sukujuhlissa Kangasalla. Päivä alkoi vähän kurjasti, kun ampiainen pääsi jotenkin kummallisesti kenkäni sisään ja pisti. :/ Sillä jalalla ei sitten kunnolla käveltykään koko päivänä... Niitä ampiaisia oli siellä enemmänkin, joten lounastakin piti siirtyä syömään sisätiloihin.

Kohokohtana päivässä oli Koopin ja Flute of Shamen konsertti. En ollut kuullut bändiä kuin sen yhden ainoan biisin verran, kun he esiintyivät Idolsin semifinaaleissa Mitran kanssa. Tykkäsin silloinkin, mutta siitä huolimatta pääsivät yllättämään positiivisesti! Koop on siis sukua, mutta hyvin kaukaista sellaista. ;)

Tällä kertaa joudutte tyytymään kännykkäkameran kuviin + videoon. ;)

Ainiin, pääsi melkein unohtumaan, että Koop kehui mun laulua, kun olin esilaulamassa yhteislaulua juuri ennen konserttia. ;)