Siitä asti, kun aloimme Joonaksen kanssa seurustella, on ollut puhetta, että pitäisi käydä seuroissa. Joonas on sieltä lähtöisin, joten kai se kuuluu ihan asiaan tietää, millaisesta taustasta puhutaan. Tähän päivään asti ollaan sitä vältelty, koska on mukamas ollut aina niin kiireiset viikonloput. Tänä viikonloppuna sattui olemaan Tampereen
isot seurat, joten oli hyvä tilaisuus käydä tutustumassa paikkaan. Olimme tänä iltana sitten nuortenillassa. Menimme vähän myöhässä, koska emme tienneet, mihin aikaan seurat alkoivat. Jos joku minulle tuntematon sattuu tätä lukemaan, niin kerrottakoon, että havainnot on tehty
helluntailaisen silmin ja yhden kerran kokemuksella! Älä siis ota mielipiteitäni ja nopeasti tehtyjä johtopäätöksiä liian vakavasti!!
Ensivaikutelma oli tämä: melkein kaikilla tytöillä oli
huivit päässä ja
vanhat miehet istuivat edessä pöydän takana puhumassa vakavista asioista. Aivan kuin olisi ollut meneillään paneelikeskustelu. Sillä erotuksella, että mistään ei keskusteltu. Saarnaaja saarnasi ja vieressä oleva tulkkasi englanniksi. Kolmatta miestä luulin kokouksen johtajaksi, mutta Joonas valisti, että kyseessä oli lukkari. Saarnojen välissä hän kertoi, mikä
virsi laulettiin seuraavaksi. Saarnoja näissä seuroissa oli kolme, joten keskellä istuva mies vaihtui pariin kertaan. Ensimmäistä puhujaa emme kuulleet.
Tiesin etukäteen, että huiveja käytetään jonkin verran, mutta oli lähes shokeeraavaa nähdä monen sadan joukko nuoria, jotka todella käyttivät huivia! Kun virallinen osuus oli ohi, huivit riisuttiin nopeasti. Itse olin sen verran valmistautunut iltaa varten, että housujen sijasta päällä oli
hame ja hyvin vähän meikkiä naamassa. Vasta vähän ajan päästä huomasin, että kenelläkään tytöistä ei ollut hiukset auki eikä ainuttakaan korua. Näiden suhteen olin siis vääräoppinen.
Oli mielenkiintoista, että vanhat miehet saarnasivat nuortenillassa. Ensimmäinen puhe oli kuulemma ollut seurustelusta. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla, mitä lestadiolaismiehellä oli asiasta sanottavana. Toisen saarnaajan saarnasta en juuri muista mitään. Perusasiaa lessumaiseen tapaan kiedottuna. Asian sisältö oli tutunkuuloista, mutta sanavalinnat ja puhetapa oli outoa.
Kolmas saarna olikin sitten jo aivan eri maata. Oli jännä kuulla, millä tavalla sanaa
kristillisyys käytettiin. Se vahvisti ennakkoluulojani vahvasti uskonnollisesta liikkeestä. Tiesin, että esittävää musiikkia pidettiin paheksuttavana, mutta olin silti ihmeissäni siitä, miten suoraan saarnaaja puhui asiasta.
"Älkää hyvät nuoret menkö koskaan mukaan kuorotoimintaan" oli lause, joka hätkähdytti. Asiasta keskusteltuaan muiden saarnajien kanssa, tämä kyseinen puhuja oli tullut siihen tulokseen, että kuorotoiminta on pahasta. Perusteluita ei tietenkään kerrottu.
Saarnaajat eivät jättäneet mitään nuorten pohdittavaksi, vaan saarnasivat kaiken puhtaina totuuksina. Koko illasta jäi muutenkin sellainen tuntemus, että nuorten ajattelukykyä ja osaamista ei liikaa arvosteta. En sitten tiedä, ovatko saarnat samanlaisia niissä seuroissa, jotka eivät ole erityisesti nuorille suunnattuja. Ehkä suorapuheisuus ja selkeät säännöt antavat tietynlaista turvaa varsinkin nuorille? Varhaisnuoret yleensäkin kaipaavat usein selkeitä totuuksia ja sääntöjä, joihin voi luottaa. Tässä mentiin kuitenkin mielestäni hieman liian pitkälle.
Enemmänkin olisi tekstiä ensikertalaisen havainnoista syntynyt, mutta jätetään nyt tällä kertaa tähän. Kaikista negatiivisista mielipiteistäni huolimatta arvostan kuitenkin sitä
yhteisöllisyyttä, joka liikkeessä näyttäytyy. Ehkä se on osittain juuri kaikkien tiukkojen sääntöjen tulosta: ihmisten täytyy tukeutua toisiinsa.
P.S. Asuntokaupat jatkuvat edelleen! Olemme tehneet jo kaksi tarjousta ykköskohteestamme, mutta taas tänään tuli korottava tarjous muualta. Ehkä vielä kerran täytyy tarjota =) Sen verran olemme nyt katselleet asuntoja, että ykkösvaihtoehto kirkastuu vain päivittäin...
