Muumimaailmaa ja pientä pohdintaa

Neljä päivää ja sitten se koittaa. Nimittäin miehen loma, ja pitkä sellainen! =) Lomaa on odotettu, vaikka viime päivinä onkin ollut ohjelmaa sen verran paljon, etteivät päivät ole käyneet ollenkaan tylsiksi. Tällä viikolla lähdettiin tytön kanssa kaksin ihan ex-tempore tuvan retkelle Muumimaailmaan, kun edellisenä päivänä sattui tulemaan peruutuksia. Itse olen käynyt useamman kerran Muumimailmassa, mutta nyt pääsin näyttämään paikkaa myös omalle tytölle. =) Bussimatka, varsinkin menosuuntaan, oli vähän haastava, kun viihdykettä piti olla aivan jatkuvasti. Matkustuksen tuskaisuus kuitenkin palkittiin perillä, kun pikkuprinsessa oli aivan haltioissaan muumihahmoista ja kaikesta muustakin nähtävästä. Tyttö halaili kaikkia muumeja vuorotellen, ja koko ajan liikuttiin lähes juosten. ;) Paluumatkallaan ei voinut laittaa silmiä kiinni, joten yhdeksään asti tyttö sitten valvoi puolen tunnin päikkäreillä. Taisi olla vähän liian jännä päivä... ;)

Tytöllä on päässä tällä viikolla tehty perhospipo =)
Löyty niin hauska kangas, että oli pakko kaivaa ompelukone esiin. =)

Perjantaina juhlittiin ystävän babyshowereita pikkukakkosteemalla täällä meillä, ja vieläkin on vähän ihania herkkuja jääkaapissa. On mennyt kyllä todelliseksi herkutteluksi tämä elämä viime aikoina. Onneksi sentään salilla olen jaksanut käydä sen kolme kertaa viikossa. Jos vielä saisi mukaan vähän aerobistakin liikuntaa, niin olisin tyytyväinen... nyt ulkoilu kun on täysin rajoittunut siihen hiekkalaatikolla istumiseen. :/ Vuosi GoGolla tulee syyskuussa täyteen, ja silloin pitää varmaan irtisanoa sopimus, kun on vähän liian kallista tähän elämänvaiheeseen. Viimeistään siinä vaiheessa pitäisi oikeasti opetella liikkumaan muutenkin! Mistähän sitä motivaatiota saisi??

Oma tekele: suklaajuustokakku

Hauska tuttipullokisa: mehupullo tyhjäksi mahdollisimman nopeasti. Yllättävän vaikeaa!

Viime päivinä on tullut pohdittua meidän syksyä. Aikaisemmin olen ollut ihan varma, että olisin kotona niin pitkään kuin vain mahdollista. Välillä on kuitenkin alkanut tuntua, ettei pelkkä kotona oleminen enää riitä. Töitä ei kuitenkaan tunnu olevan tarjolla mitenkään liikaa, enkä missään tapauksessa halua laittaa tyttöä päiväkotiin. Perhepäivähoito olisi ihan ok vaihtoehto, mutta ehkäpä se töitten olemattomuus on kuitenkin isoin ongelma tässä. Välillä käy mielessä uudet opiskelutkin, mutta aivot on kyllä pehmenneet niin tehokkaasti, että tuskin sekään oikein hyvä vaihtoehto on. Eikä siitä opiskelusta oikein tarpeeksi maksetakaan. =) Kyllähän mä nautin siitä, että illalla ei tarvitse enää alkaa pyykkäämään tai tekemään paljon muitakaaan kotihommia, kun niitä on saanut tehtyä päivällä jo tytön kanssa. Enkä mä tiedä, olisko musta sitten kuitenkaan ihan oikeasti töihin menemään, ainakaan kokopäiväisesti. Mutta kaikenlaista on tässä kuitenkin mietitty. =) Joonas jää kuudeksi viikoksi isyysvapaalle, jolloin mun pitää hakea työttömyysrahaa. Hetki mietittiin, jos koittaisin hakea jotain töitä sille ajalle, mutta aika pian todettiin, että tekemistä on niin paljon, ettei sitä minnekään töihin kerkeä. ;)