Täällä on yksi nainen, joka ei jaksaisi odottaa synnyttämään lähtöä enää päivääkään... Ja tunne vain voimistuu aina, kun joku paikka on pahemmin kipeä tai menee pitempään niin, ettei saa tarpeeksi happea ja huimaus on kovaa. Tänään(kin) oli tarkoitus nukkua pitkään, mutta minkäs teet, kun lonkat on niin kipeinä, ettei makaamisesta vain tule mitään. Ja särkylääkkeistä ei ole mitään apua.
Enää en ole edes yrittänyt kehitellä itselleni sen kummempaa ohjelmaa päiville, vaikka telkkarin edessä istuminen onkin aikas turhauttavaa. Onneks elisa-boksissa on vielä reilusti leffoja tallennettuna ja kirjastostakin olen lainannut lisää. Telkkarissa on sekin huono puoli, että herkkuja tulee syötyä ihan liikaa. Jotainhan siinä on samalla tehtävä... Koitan käydä joka päivä vähän ulkona kävelemässä, mutta eipä sekään ihan aina onnistu huimauksen takia. Liitoskivutkin on kovia, mutta ne yleensä helpottaa, kun on hetken kävellyt. (Ja tulee tietenkin pahempina takaisin, kun palaa kävelyltä...)
Sairaalakassit on valmiiksi pakattuina ja kaikki muutenkin ihan valmista, enää se yksi puuttuu. Tai oikeestaan meillä on erikseen sairaalakassi ja hotellikassi siinä toivossa, että päästäis potilashotelliin. Saa sitten nähdä, miten käy... Hotellipaikkoja lisättiin taas tän kuun alussa, joten siitä sen kai ei pitäisi olla kiinni. Pitää vain toivoa, että synnytyksessä menee kaikki hyvin.
Tässä yksi päivä harjoiteltiin Joonaksen kanssa kantoliinan sitomista. Se oli aika jännää puuhaa. Kyllä se lopulta ihan hyvin onnistui, mutta en tiedä, mikä on tilanne sitten, kun vieressä onkin oikeasti se kärsimätön pikkuinen. ;)
Blogin päivitystäkin olen koko ajan siirtänyt eteenpäin, kun tuntuu, ettei oikein ole mitään järkevää asiaa, kaikkea tätä valitusta lukuunottamatta. ;) Pahimmassa tapauksessa tässä on vielä melkein kuukausi jäljellä, mutta niin pessimistisesti en halua ajatella. Eilen tuli täyteen 38 viikkoa, joten periaatteessa se voisi syntyä vaikka huomenna... Merkkejä ei kyllä hirveästi ole näkyvissä, silloin tällöin pientä supistelua vain. Viimeksi neuvolassa terkka kyllä totesi, että vauva on alhaalla, muttei kuitenkaan antanut mitään sen suurempia toiveita.
Tsemppiä vikoihin viikkoihin/ päiviin! Kohta muuttuu koko elämä : D
VastaaPoistaThanks! Nyt on vähän sellanen fiilis, että tulkoon sieltä mitä tahansa, kunhan vain tää vaihe loppuis mahdollisimman nopeesti. ;) Nimimerkillä valvonut useemman tunnin taas viime yönä hengitysvaikeuksien takia...
PoistaJaksaa, jaksaa :) Virkkaa, neulo, lue, silitä... Kyllä se aika siitä kuluu! Mulla oli maailman siisteimmät lakana ja vaatekaapit, ku oottelin synnytystä... Enää ne ei taida koskaan päästä niin hienoon järjestykseen :D Mä olin viel synnytystä edellisenä iltana laulukeikallaki...:D Aika kuluu nopsempaan, ku keksii ohjelmaa, vaik sillon ei kyl yhtään huvittais!
VastaaPoistaJuu, kyllähän tota tekemistä riittäis, ainakin siivousta. Sitä on niin paljon, ettei tiiä mistä alottais. Ja ne pienet jutut, mitä ehkä jaksais tehdä, tuntuu niin mitättömiltä verrattuna siihen, kuinka paljon on jäljellä. ;) On mulla yks vauvan neulemekko kans tekeillä, mutta siitäkin tulee hartiakipuja, niin pitäis koittaa vähän vältellä... Mutta eipä kai tässä oo muita vaihtoehtoja, kun vaan koittaa jaksaa. :D
Poista